Rahabalanssi

Synnytyskertomus Kirjoitettu ma 6.11.2017 Synnytyskertomukseni Hyvinkään sairaalassa. Toiveena oli aktiivinen synnytys ammeeseen ja mahdollisimman lääkkeettömästi, kuitenkin oma vointi huomioiden. Olen ensisynnyttäjä ja esikoiseni laskettuaika oli eilen 5.11. Lauantaina 4.11 kävin polilla korkeiden paineiden takia (150/105), muutamyrkytysoiretta ei ollut, joten kotiin lähdettiin ja sain ajan ensi perjantaille (käynnistelyyn). Paikat oli epäkypsät kohdun kaula alusta pehmeä sormelle auki ja kanavaa 3 cm jäljellä lääkäri koitti hiukan porata sormella, mutta kanava oli kiinni. Kotona päätimme miehen kanssa kokeilla luomua häätöä sillä millä vauva on tullutkin 😅 jonka jälkeen lorahti. Nopeasti aloin epäillä lapsivesiä, kun pöntöllä lorahtei lisää. Laitoin siteen ja menin alakertaan, keittiössä alkoi valumalla valumaan vedet lattialle siteen läpi. Soitin synnärille, jossa todettiin aikaisemmin otettu Streptokikki B positiiviseksi.  Supistuksia ei ollut, mutta antibiootit tu...

"Onpa se iso!"  "Ootko varma, ettei sielä ole kahta?"  "Toi syntyy ihan kohta!" Luultavasti jokainen on odotusaikana saanut kommentteja vauvamahan koosta tai ulkonäöstä. Raskausaikana, etenkin synnytyksessä, jostain niin yksityisestä, kuin naisen kehosta, tulee mitattava ja arvioitava kohde. Mitataan painoa, verenpainetta ja kohdun pohjan korkutta sekä seurataan turvotuksia ja mahdollisia kutinoita, tunnustellaan vatsan kautta missä asennossa pieni siellä makaa ja synnytyksessä hyvin kirjaimellisesti on kroppa levällään tuntemattomien silmille. Odotusaikana on tiestenkin äidin ja sikiän hyvinvoinnin ja terveyden takia äärimmäisen tärkeää seurata muun muassa edellämainittuja asioita, mutta sen lisäksi kehomme päätyy julkiseksi arvioinnin kohteeksi. Rajattomimman ihmiset tulevat ja laittavat käden vatsallesi kysymättä lupaa, jotta tuntisi vauvan liikkuvan. Raskausaikan ajostain niin henkilökohtaisesta tulee lähes tulkoon yhteisöllinen nähtä...

Rauhallista palmusunnuntaita! Tervetuloa blogini pariin. Olen 29- vuotias nainen Uudeltamaalta ja elelen aviomieheni, esikoispoikani ja kissamme kanssa kotiäidin arkea hoitovapaalla. Olen jäänyt äitiyslomalle 2017 syksyllä esikoisen synnyttyä ja siitä saakka nauttinut pientä taukoa työelämästä. Perheemme on kasvamassa elokuussa pikkusisaruksen myötä. Ajatus blogin aloittamisesta on muhinut mielessäni jonkin aikaa, mutta en ole päässyt ajatustasolta toteutukseen saakka. Instagramissa olen aktivoitunut jakamaan tarinoiden kautta enemmän ajatuksiani, mutta tarinoista jää puuttumaan kaipaamani vuoropuhelu, niiden kadotessa määräajan jälkeen bittiavaruuteen. Niinpä päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja aloittaa blogin kirjoittamisen.  Blogissani tulen jakamaan ajatuksia elämäntilanteeseeni kuten vanhemmuuteen ja arkeen liittyen, mutta itseni tuntien tekstiä voi tulla laidasta laitaan. Pidän muun muassa valokuvaamisesta, ompelusta sekä vaatteiden tuunailusta, ulkoilusta, leipomi...