Voiko synnyttäminen viedä euforiaan ilman lääkkeitä?

Synnytyskertomus

Kirjoitettu ma 6.11.2017

Synnytyskertomukseni Hyvinkään sairaalassa. Toiveena oli aktiivinen synnytys ammeeseen ja mahdollisimman lääkkeettömästi, kuitenkin oma vointi huomioiden. Olen ensisynnyttäjä ja esikoiseni laskettuaika oli eilen 5.11. Lauantaina 4.11 kävin polilla korkeiden paineiden takia (150/105), muutamyrkytysoiretta ei ollut, joten kotiin lähdettiin ja sain ajan ensi perjantaille (käynnistelyyn). Paikat oli epäkypsät kohdun kaula alusta pehmeä sormelle auki ja kanavaa 3 cm jäljellä lääkäri koitti hiukan porata sormella, mutta kanava oli kiinni.

Kotona päätimme miehen kanssa kokeilla luomua häätöä sillä millä vauva on tullutkin 😅 jonka jälkeen lorahti. Nopeasti aloin epäillä lapsivesiä, kun pöntöllä lorahtei lisää. Laitoin siteen ja menin alakertaan, keittiössä alkoi valumalla valumaan vedet lattialle siteen läpi. Soitin synnärille, jossa todettiin aikaisemmin otettu Streptokikki B positiiviseksi.  Supistuksia ei ollut, mutta antibiootit tuli aloittaa. Soitin sairaalalle 17.15 lauantaina. Pakattiin evästä matkaan ja synnärillä oltiin 18.30 aikaan. Tarkkailuhuoneessa kätilö totesi, että vedet mennyt, mulla holahteli niin huolella, että menin käsipyyhe housuissa sairaalalle 😅 Otettiin sykekäyrää, joka oli kunnossa. Sain ensimmäisen ab tipan. Lääkäri kävi (sama kuin polilla aiemmin) katsomassa kohdun suun tilanteen, joka pysynyt samana. Supistelua ei ollut. Vaikka yötä vasten ei mielellään käynnistellä sain illalla puolikkaan sytotecin, jotta saadaan supistuksia (en muista kelloa tarkkaan, enkä ole saanut vielä papereita, mutta ehkä n 20.30 aikaan). Lääkkeen jälkeen pääsin liikkeelle puoleksi tunniksi ennen seuraavaa ab tippaa ja käyrää. Menin kävelemään rappusia ja jaloittelemaan miehen kanssa. Supistukset alkoivat, tässä vaiheessa kivuttomia. Seuraavan käyrän aikana tuli supistuksia n 4 min välein, nämä tunsin jo, käytin lämminyä kauratyynyä supistuksen ajan ja oli  liikkeessä. Aika alussa aloitin myös synnytyslaulun supistusten aikana ja ääni auttoi itsellä vastaanottamaan supistuksia ja keskittyä niihin ja niiden aikana rentoutumiseen myös myöhemmin. Käyrät oli hyvät. Kätilö sanoi, että supistuksia voi olla pari tuntia sytotecin jälkeen, jotka voivat lopahtaa. Supistukset kuitenkin koveni ja puolen yön aikaan tuntui jo siltä, että tarvitsen jotain muutakin kuin kauratyynyn. Väsy alkoi myös olla. Puolen yön jälkeen pyysin kätilöltä tehostusta kivunlivityskeinoihin. En ollut auennut yhtään, mutta kanava oli lyhentynyt. Kyseinen kätilö oli lääkkeiden kannalla, suositteli oxanestia, jotta saisin levättyä. Jumppapallon tai tensin avulla en pystyisi nukkumaan. Punnitsin lääkkeitä ja tilanteen ollessa niin alussa otin kipupiikin. Noin tunnin ajan katselimme miehen kanssa elokuvaa huoneessa ja olo alkoi olla raukea, mutta supistukset tuntui läpi niin, etten pystynyt nukahtamaan. Miehelle sanoin, että voi mennä kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi, kun olin kuitenkin rennompi ja ajattelin, että molemmat saadaan levätä. 

Supistuskivut voimistui ja 3 aikaan käytin ääntä ja kaurapussia tehokkaammin. Oxanestia voi antaa 4 h välein, joten ajattelin pyytää toisen annoksen, kun se on mahdollista, jotta saisin vielä vähän levättyä. Toisen oxanestin vaikutus ei ollut yhtä rentouttava ja pyysin aika nopeasti tensiä ja kaurapussia, kanava oli hävinnyt, mutta auki edelleen sormelle. Ajattelin antaa miehen vielä nukkua kotona (matkaa n 10 min autolla), vaikka olin kipeä. Synnytyslaulu oli mukana tehokkaasti supsitusten ajan ja laskin monesti 10 rauhallista uloshengitystä/laulua per supistus, joka auttoi kantamaan supistusten läpi. Miehen kanssa olimme sopineet että tulee takaisin 8 aamulla, ellen soita häntä paikalle. Ennen seitsemää oli kivut jo kovat ja liikuin, käytin tensiä ja synnytyslaulua supistusten ajan. Kivut oli sellaisia, että olin alkanut vakavasti harkita epiduraalia synnytyksen edetessä (ensisynnyttäjänä ei ollut hajua millaiseksi supistelut vielä kovenee ja kuinka hitaasti kaikki etenee, kun tähän asti ei ollut avautuminen edennyt). Synnytyslaulu oli tässä vaiheessa voimakasta ääneltään, mutta sain hyvin sen avulla pidettyä leuan ja kehon rentona. Soitin miehelle puoli 8 aikaan, että olen niin kipeä, että haluan hänet tueksi takaisin. Ammeeseen siirtymistä ei kätilö pitänyt vielä järkevänä, ennenkuin lähden avautumaan enemmän. Supistukset oli reilu 15 uloshengitystä pitkiä. Oksensin kivun/supistusten vuoksi.

Uusi kätilö (joka kaikkineen hoiti loppuun synnytykseni) tuli vähän ennen 8 esittäytymään ja hän oli tutustunut toiveisiini (aktiivinen synnytys, amme, ensin lääkkeettömän kivun lievitykset, turhien toimenpiteiden välttäminen mm ja lääkkeitä lievimmästä alkaen vointini mukaan tarvittaessa itse pyydettynä) ja esittäytyi. Mukana oli guasha-kampa sekä ehdotti vyöhyketerapeuttisia pisteitä kivun lievitykseen. Kerroin kätilölle olevani jo todella kipeä ja tarvitsevani tehokkaampaa kivunlievitystä, kerroin myös, että olen mahdollisesti valmis/halukas jossain vaiheessa epiduraaliin. Käyrä otettiin pedillä joka oli tuskaisaa supistusten ajan, tens oli kovalla käytöllä. Käyrän jälkeen katsottiin kohdunsuun tilanne ja olin auki vähän vajaa 4 cm. Tiputeltiin taas ab, jonka ajan sain liikkua, tänä aikana kätilö valmisteli ammeen. Olin helpottunut, että avautuminen oli edennyt noin 3-4 tunnissa 3 cm.

Ammeen valmistuttua pääsin veteen n klo 8.30-9. Mies suihkutteli vielä lämmintä vettä selälle/rinnoille riippuen asennostani. Ammeessa kivut helpotti merkittävästi ja supistusten vastaanottaninen oli helpompaa veden ja äänen avulla. Tässä vaiheessa pääsin omaan synnytyskuplaani kunnolla. Aikaa tuntui menneen ehkä puolituntia ammessa (todellisuudessa varmaan 1 h), kun supistuksen aikana kehoni alkoi ponnistaa. Pyysin miestä hälyttämään kätilöä, jolle kerroin tuntemuksista. Olin auki 8 cm ja kätilö sanoi, ettei tarvitse estää kehon ponnistusta, kun lääkkeitä ei ole käytössä, mutta aktiivisesti ja voimakkaasti ei vielä saa ponnistaa. Meni ehkä tunti kun ponnistus tuli voimakkaana ja laulu ponnistuksen aikana meni karjumiseksi olin auki reilu 9 cm ja sain luvan ponnistaa kunnolla. Halusin synnyttää ammeeseen, joten siellä aloin ponnistella miehen suihkutellessa ja kätilön tsempatessa. Supistusten väli oli tässä vaiheessa epäsäännöllisempi ja harventunut. Ammeessa ponnisteltaessa avauduin kokonaan ja pää nytkähti hiukan liikeelle. 

Olin ponnistellut noin 45 min ammeessa, kun kätilö sanoi, että siirrytään saliin jatkamaan tunnin jälkeen, jos tilanne ei etene. Sanoin alkavani väsyä, joten minulle sopi hyvin, kuitenkin vauvan sykkeet pysyi kokoajan hyvänä, joten hätää ei ollut. Vaikka vesi lievitti tosi hyvin kipua, se myös vei voimia ja jano oli kova vaikka mies juotti minua hyvin. Myös hikoilu, valvottu yö ja syömättömyys oli uuvuttaneet. 

Vauvan sykkeissä tuli pieni lasku tunnin jälkeen ja menimme saliin, tässä vaiheessa olin tosi väsynyt. Sydän äänet olivat salissa taas hyvät ja aloin ponnistella kontallaan pedillä. Vauvalla oli laitettuna skalp-anturi. Supistuksia oli edelleen suht harvakseltaan, joten laitettiin oksitosiinitippa. Ponnisteluni eivät saaneet vauvaa juurikaan liikkeelle, joten kätilö pyysi työparia tueksi ja minua ohjattiin puoli-istuvaan asentoon kokeilemaan. Ennakkoon asentoa en halunnut, mutta olin todella poikki ja asento tuntui kohtuu hyvältä. Aloin ponnistaa tässä ja sain vauva liikkeelle, kuitenkin supistus välit oli aika pitkiä ja pää oli kanavassa. Sanoin olevani uupunut ja lääkäri pyydettiin paikalle. Kerroin olevani valmis imukuppiin, jos tarve. Seuraavilla supistuksella sain päälaen näkyviin ja lääkärin tullessa paikalle päälaki oli syntynyt, kiristyksen tunne oli todella voimakas tässä vaiheessa ja jouduin seuraavaa supistusta odottamaan 2-3 minuuttia. Seuraavilla supistuksilla vauva syntyi itsestään ilman imukuppia. Kipulääkityksiä ei ollut ponnistusvaiheessa lainkaan. Vauva syntyi herrasmiehenä käsi poskella, joka lienee syynä ponnistusvaiheen vaikeuteen. Poika syntyi 12.37. Poika oli valpas heti syntyessään ja sain hänet rinnalle. Pää munan muotoinen 😅 Napanuora sai sykkiä loppuun, jonka mies katkaisi. Istukka syntyi jonkin ajan kuluttua yhdellä ponnistuksella. Poika punnittiin ja mitattiin myöhemmin rauhallisen ensi-imetyksen ja rinnalla olon jälkeen, 3624 g ja 51 cm.

Sain emättimeen pientä repeämää, joka luultavasti kädestä, sekä limakalvoille nirhaumaa. Repeämä ommeltiin ja nirhaumat voitiin jättää paranemaan itsestään. Vonti heti synnytyksen jälkeen oli todella hyvä ja virkeä myös itsellä. 

Kokonaissynnytys oli upea kokemus, vaikka myös kivulias. Erittäin voimaannuttava kokemus! Sain omannäköiseni aika luomun synnytyksen ja olen tästä erittäin onnellinen. Vointi on ollut kokoajan erittäin hyvä ja keho lähtenyt hyvin palautumaan! Kätilö oli aivan upea. Oman kokemuksen perusteella suosittelisin todella Hyvinkäätä synnytyssairaalana, myös osastolta hyvät kokemukset!