Lapset ja rahakasvatus

Olen kertonut Instagramissa sijoittavani lapsilleni. Lapsilla on vähän osakkeita osakesäästötilillä sekä rahastoa arvo-osuustilillä. Lapselle sijoittamisen etuna on ehdottomasti aika. Lapselle sijoittaessa korkoa korolle ehtii tehdä lähes kaksi vuosikymmentä työtä ennen kuin lapsi saa potin itselleen. Tämän jälkeen, mikäli lapsi jatkaa sijoittamista, potti kasvaa sitäkin muhkeammaksi. Sijoittamisen taustalla on itselläni ensisijaisesti turvata lasteni taloutta ja antaa heille vapautta ja vakavaraisuutta. Sijoitusvarallisuuden avulla lapsi voi halutessaan käyttää sitä unelmiensa tavoittelemiseen, oman hyvinvointinsa edistämiseen tai vaikka jatkaa sitä sijoitustaivalta.

 

Raha tuo ensisijaisesti vapautta elää arvojensa mukaista elämää ja mahdollisuutta käyttää aikaansa itselle merkityksellisiin asioihin. Sen sijaan että jättäisin lapsille muhkean perinnön, kerrytän mielummin heille pääomaa siihen aikaan, kun rahaa vielä ei muuten juuri olisi ja sitä tarvitsisi esimerkiksi itsenäistymiseen ja opiskeluaikaan. 

 

Olen itse tehnyt jokaisen euroni itse. Arvostan sitä työtä mitä olen joutunut tekemään rahani eteen, sillä se on kerryttänyt valtavasti henkistä pääomaa ja tietotaitoa, jota voin nyt jakaa myös muille. Mutta olisihan elämässä ollut vapautta enemmän, jos pääomaa olisi ollut ennestään. Esimerkiksi opiskeluaikaan, ei olisi tarvinnut tehdä kaikkea vapaa-aikaa työtä, vaan olisi voinut panostaa myös omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin. Olen pitänyt ensimmäisen täyden ja "huolettoman" kesäloman vuonna 2015 sitten vuoden 2006 jälkeen (tällöin olin 16- vuotias). Ja on myönnettävä, että olen ollut aikanaan opiskeluaikana hyvin uupunut, sekä kamppaillut terveydellisten haasteiden kanssa. Jos olisi ollut pääomaa olisin voinut työnteon sijaan käyttää rahaa terveyteni kohentamiseen sekä kesäloman pitämiseen.

 

Raha tuo siis vapautta ja tukee hyvinvointia (oikein käytettynä). Sijoitan siis lapsille antaakseni heille edes hieman enemmän vapautta valita arvojen eikä varallisuuden mukaan.

 

Kun pohdin aikanaan lapsille sijoittamista somessa, sain huolestuneita kysymyksiä siitä, entä jos lapseni täyttäessään 18- vuotta myy kaikki omistukset ja tuhlaa rahat? Jos näin tapahtuu, niin minulla ei ole sanavaltaa. Tulee myös muistaa, että lapsen tilillä tai sijoituksissa olevat varat ovat hänen (myös alaikäisenä), eikä minulla ole niihin oikeutta. En siis voi vain siirtää rahoja tai omistuksia itselleni, jos lapseni on hassaileva 17- vuotias teini, joka jää kiinni kännikokeilusta, vaikka rahan panttaaminen olisi sinänsä lapsen edun mukaista. Mutta minun ei ole oikeutta olla antamatta oikeutta rahoihin hänen täyttäessään 18-vuotta. Onpa näistä raastuvassakin oltu, ja lapsen eduksi ovat tapaukset päättyneet. Kyse on siis kavalluksesta, jos vanhempi ottaa alaikäisen nimissä olevat varat ja on käyttämättä rahoja (todistettavaksi) lapsen edun mukaan. Jos perheellä on varallisuutta, ei ole perusteltua ostaa rahoilla ruokaa tai maksaa vaikka vuokraa.

 

Eli se riski on aina olemassa, että lapsestani kasvaa tuhlaileva huithapeli, mutta teen kaikkeni minimoidakseni riskit. Olen vakuuttunut siitä, että jos lapselle tulisi aidosti isoja ongelmia kuten peli tai päihderiippuvuus, hän keksisi rahat tähän jostain, vaikka sitten varastamalla, eli saatu ja säästetty omaisuus ei itsessään tämän luokan ongelmaa aiheuta tai edesauta.

 

Vaikka suutarin lapsella ei ole kenkiä, tulevana taloudellisen hyvinvoinnin valmentajana aion pitää huolen, että lapseni saavat myös rahataidoissa opastusta ja ohjausta. Rahataidoilla uskon olevan paljonkin merkitystä rahankäytössä. Hyvillä rahataidoilla ja tietoisella kuluttamiselle voi pitää kiinni saavuttamistaan varoista ja pärjätä pienemmilläkin tuloilla.

 

Itselleni kuluttaminen ja uuden ostaminen eivät ole lainkaan tärkeitä asioita. Tottakai arvomaailmamme näkyy myös rahankäytössä ja kasvatuksessa. Nykypäivänä ekologisuus on enemmän ja enemmän tapetilla, kirppistely on trendikästä ja ostolakot muotia, joten säästeliäs rahankäyttö on kaiken kaikkiaan tätä päivää. Lapset omaksuvat tapojasi halusit tai et.  Näin myös kuluttamisessa. Jos ostat mielitekojen mukaan ja kauppareissulla lähtee vähintään se heräteostosuklaapatukka mukaan, lapsi omaksuu tämän tavan kuluttaa, vaikka sanottaisitkin toimintasi toisin. Näkemämme toimintamalli on aina vahvempi malli kuin sanallinen ohjeemme. Sitä paitsi jossain ikävaiheessa vanhemman ohjeet saattavat jo ihan periaatteellisestikin tuntua typeriltä ja aiheuttaa vastareaktioita.

 

Pysähdy siis aidosti omien rahankäyttötottumistesi äärelle ja pohdi, onko se se malli ja tapa, jonka haluat siirtyvän jälkikasvullesi. Erityisen haastavaa lapselle on omaksua hyvät rahataidot, jos esimerkiksi mieliteko-ostelu liitetään rahasta puhumattomuuteen. Lapsen on syytä tietää, että rahaa on rajallinen määrä käytettävissä eikä sitä saa ilman vastinetta. Oli se vastine sitten palkkatyö tai passiivinne tulonlähde. Raha ei tule seinästä. Lapsen kanssa voi kerätä pulloja ja viedä kauppaan sekä tehdä yhdessä budjetteja. Lapsen on syytä oppia, ettei kaikkea saa, mitä haluaa, tai muuten tehdään karhunpalvelus.

 

En ota niinkään kantaa siihen pitääkö lapsen tehdä tietty työ saadakseen vaikka viikkorahaa ja palkitaanko joistain kotitöistä jollain tavalla, tämä on perheen sisäinen päätös, mutta lapselle on hyvä osoittaa, että raha ei vain ilmesty. Esimerkiksi leikin varjolla lapselle on hyvä opettaa rahataitoja ja rahaa käsitteenä. Kauppaleikki on oiva tapa puhua rahasta. Tärkeintä on että raha on osa arkea, kuten muukin kasvatus tapahtuu arjen ympärillä.

 

Lapsen voi myös antaa maksaa joitain asioita itse. Esimerkiksi omista viikkorahoista namit, jotta lapsi oppii ymmärtämään, että rahaa tulee käyttää saadakseen jotain. Lapsen säästämisen halua voi myös ruokkia, esimerkiksi säästämällä rahaa säästöpossuun, joista rahoitetaan sitten jotain lapselle erityisen tärkeää ja mieluista (vaikkei raha kokoasiaan riittäisikään, esim 10 % lomareissusta tai lelusta jne). Lapselle voidaan siis opettaa, että odottamalla ja säästämällä, voi rahalla saada jotain entistäkin mielekkäämpää.

 

Rahasta on tärkeä pyrkiä puhumaan lapselle neutraalisti. Jos raha tuottaa ahdistusta ja stressiä, on hyvä pyrkiä käymään negatiivisilla tunteilla väritetyt keskustelut lasten korvien kantamattomissa. Tämä siitä syystä, että lapsi omaksuu myös sen, jos rahaan liittyy ahdistusta tai huolta. On eriasia sanoa, ettei meillä ole varaa johonkin, ja se tuleekin sanoa.  Tietysti rahan tuomista mahdollisuuksista kannattaa kertoa ja puhua.

Lapsi peilaa itseään vanhempaansa. Peilin edessä vatsamakkaroitaan tyytymättömästi rutisteleva äiti saa lapsen tekemään itselleen samaa ja kokemaan tyytymättömyyttä. Mitä pienempi lapsi sitä täydellisempänä he meidät näkevät. Sama pätee rahapuheeseen. Jos moitit itseäsi osaamattomuudestasi tai virheistäsi, lapsesi herkemmin peilaa tätä itseensä.

 

Leiki, puhu ja opeta lapselle rahankäyttöä, kannusta säästämisen ja osoita rahan rajallisuus ja vastikkeellisuus, niin lapsi on jo hyvällä tiellä rahataitojen kasvun kanssa.

Pistä kommenttia alle tai sähköpostia 

rahabalanssi@gmail.com

Laita minut seurantaan 

Instagramissa

Facebookissa

Youtubessa

LinkedInissä