Kyseenalaista kuluttaminen

Haasta trendit ja kyseenalaista kuluttaminen!

Olen "hifisti pihi" ylpeydellä. En pidä äärimmäistä pihiyttä hyvänä asiana taloudellisen hyvinvoinnin tai oman hyvinvoinnin kannalta, mutta omien arvojen mukaista kuluttamista arvostan ja siihen kannustan. On ihan ok kyseenalaistaa yleiset trendit ja pihtailla rahaa, jotta voi käyttää sitä rahaa itselle merkityksellisellä tavalla. Pihiys ei saa olla hyväksikäyttöä tai wc-paperin varastamista, mutta se saa olla ihan oma päätös miten omat rahasi käytät, vaikka se olisi yleisistä tavoista poikkeavaa! Pihiys ei ole hyvästä, jos rahaa jemmataan pankkitilille, eikä käydä esimerkiksi hammaslääkärillä kipeästä hampaasta huolimatta, vaikka siihen varaa olisikin. 

Jokainen saa käyttää omat rahansa päätöksiensä ja harkintansa mukaan, tai olla käyttämättä (tätä ei tule käyttää ylivarojen elämisen perusteluna, velkaraha ei ole sinun omaa rahaa). Tietoinen kuluttamatta jättäminen tai kuluttaminen on tapa säästää lompakon lisäksi ympäristöä ja edistää omia taloudellisia päämääriä. Jostain tulee säästää, että johonkin voi kuluttaa, etenkin jos tulot ovat maltilliset tai pienet, eikä lisätulojen hankintaan ole resursseja. 

Kun sinulle sanotaan, että tarvitset tätä tai tämä on tärkeää, pysähdy ja kyseenalaista! Tarvitsenko ja onko se todella minulle aidosti tärkeää? Ei ole helppoa uida valtavirtaa vastaan ja saada itaran "leimaa", jos on hankkimatta kaverilahjoja kaverisynttäreille tai haluaa ravintolassa maksaa vain oman ruokansa, jos syö edullisempaa kuin muut, ja muut olisivat jakamssa kokonaislaskun tasan. Mutta kumpi edistää paremmin omaa hyvinvointiasi? Oman taloudellisen tilanteesi ja arvojesi mukaan toimiminen vai paineen tunteen vuoksi valtavirrassa uiminen? Etenkin erilainen ajatusmaailma oman lähipiirin kanssa voi aiheuttaa suurtakin painetta.

Opettele olemaan hyvillä mielin hifisti pihi. Opettele ajattelemaan itseäsi ja omaa talouttasi ensin. Terve itsekkyys on hyvinvoinnille tärkeää. Muista, että olet ainoa, jonka seurassa ja valintojen kanssa elät varmuudella koko ikäsi. Olet tilivelvollinen vain itsellesi.

Harjoittele sanomaan ei, harjoittele kyseenalaistamaan. Ajan kanssa tämä on helpompaa. Edelleen koen kiusaantumista ajoittain halutessani jakaa jotain kuluja todellisten kulujen mukaan, jos muu seurue on sitä mieltä, että pistetään kaikki vain tasan. Nämä tilanteet ovat yleensä ravintolaruokailuja, kun itse jätän pääasiassa sen alkoholin juomatta ja muut saattavat ottaa aterialla viiniä. Minimalistinen kuluttaminen ei tarkoita luopumista tai kituuttamista, jos se toteuttaa omia arvoja ja elämä tuntuu mielekkäältä. Elämästä voi aidosti nauttia täysin rinnoin pienelläkin rahalla. Itselle esimerkiksi itseni toteuttaminen ja aika perheen kanssa ovat todella tärkeitä asioita, eikä kuluttaminen vaikuta näihin asioihin. Rahalla päinvastoin saan vapautta ja aikaa ja voin irtautua "oravanpyörästä".

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että suoramainonta tai -markkinointi saa itselle ensimmäisenä nykyään niskavillat pystyyn. Minulla on halu ja tarve olla ja kokea olevani omien kulutuspäätösteni takana. Ajoittain tämä tarve on jopa koomista ja tarpeetonta. En ole auktoriteettivastainen, sääntöjen noudattaminen ei ole minulle ongelmallista, mutta jos joku muu mainostaa tai myy minulle liian tuputtavalla tavalla kuuntelematta tarpeitani, niin käännyn kyllä kannoillani, vaikka jotain olisin saattanut ollakin ostamassa. 

Oma heikkouteni on ollut aikanaan terveysväittämien kanssa markkinoidut hyvinvointituotteet. "Haluatko voida hyvin ja vaalitko terveyttäsi?", "Tottakai", "no sitten tämä on juuri sinulle.." Tunnistatko tämän itsessäsi? Tässä vaiheessa aiemmin koin haastavaksi sanoa ei kiitos, minulla on omat tapani hoitaa hyvinvointiani tai terveyttäni ja nyt en kaipaa tätä tuotetta siihen. Kuinka vaikeaa se oli joskus sanoa, juurihan sanoin että hyvinvointini on todella tärkeää. Mainonta vetoaa tunteisiin. Ne vetoavat meihin, ja luovat tarpeen tunnetta. Se on niiden tehtävä. Nykyisin sanon, että en kiitos tilaa mitään puhelimitse vaan selvitä asiaa ja palaan itse, mikäli koen tuotteen tai palvelun itselleni aidosti tarpeelliseksi. 

Olen aina ollut hyväsydäminen ja toivon kaikille hyvää. Hyväntekeväisyydestä minun on edelleen vaikeaa kieltäytyä. Haluaisin kyetä auttamaan kaikkia, mutta se ei ole realiteetti. Olen siis tehnyt itseni takia ennalta rajanvedot, miten minäkin vuonna teen hyväntekeväisyyttä ja panostan pääasiassa muuten kuin rahana. Esimerkiksi luovutan pystyessäni verta, lahjoitan tavaraa/vaatteita, osallistun joulupuukeräykseen, pistän kolikot keräyksiin, ostan roosanauhan ja niin edelleen. Teen ennalta päätettyjä suoria rahalahjoituksia. Minulle on ollut helpompaa päättää tavat ennalta ja sanoa kysyjille, että kiitos, mutta olen jo määritellyt tämän vuoden hyväntekeväisyyskohteeni. Näin en pode niin huonoa omaatuntoa kieltäytymisestä, vaikka se aika ikävältä tuntuukin.

Aikanaan olen lainannut kaverille opiskellessani lähes kaikki säästöni ja oli työn takana saada rahat takaisin. Meinasin olla itse haastavassa rahatilanteessa. Silloin päätin, etten ole kenenkään pankki. Eikä minun tule olla. Se ei poista halua auttaa ja tukea sillä ei empatia ole mihinkään kadonnut. Mutta on helpompaa seistä tiukan rajavedon takana, kuin arpoa mikä tilanne on riittävän tarpeellinen. Totuus on kuitenkin, etten ole valmis muiden vuoksi (en laske alaikäisiä lapsiani tähän) romuttamaan omaa talouttani tai riskeeraamaan taloudellista hyvinvointiani.

Oletko sinä hyvä asettamaan rajat?

Kyseenalaista myös minut, niin saamme keskustelua. 😘