Hoitovapaa - raha, arvo vai asennekysymys?
Vai kaikkea tätä?
Hoitovapaalle vanhempainvapaan jälkeen jääminen ei ole mikään velvollisuus. Kaikki vanhemmat eivät edes halua jäädä hoitovapaalle, mikä on jokaisen perheen ja vanhemman päätös. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa toimia! ❤ Kuitenkin yleistä fiilistä seuranneena monelle tuntuisi lapsen yksivuotissyntymäpäivät olevan jonkinlainen "kipuraja" päivähoidon aloittamisen suhteen, mikä vaatisi noin kolmen kuukauden ajan hoitovapaalla olemista. Kun hoitovapaasta tai siitä haaveilusta tulee puhetta, pääasiassa ensimmäinen esiin nouseva teema on raha.
On totta, että hoitovapaan aikana monesti perheen tulorakenne muuttuu merkittävästi vanhempainrahan pudotessa kotihoidontukeen. Vanhempainpäiväraha on alimmillaan bruttona vähän alle 700 euroa, joten siitäkin pudotus 338 euroon on suuri. Kotihoidon tuen lisäksi on mahdollisuus hakea tulosidonnaista hoitolisää (johon vaikuttavat koko perheen tulot), sekä mahdollista kuntalisää (jota maksetaan hyvin vaihdellen, täällä Hyvinkäällä ei esimerkiksi lainkaan). Tuet ovat verotettavia etuuksia ja niiden lisäksi maksetaan lapsilisää normaalisti, joka on verovapaata.
Siinä vaiheessa, kun esikoisestani tein 2017 maaliskuussa positiivisen raskaustestin aloin jo suunnittelemaan tulevaa aikaa vauvan kanssa kotona. Vaikka henkilökohtainen tavoite on lisätä omia läsnäolon taitoja ja hetkessä elämisestä muutenkin puhutaan paljon, raha-asioissa se ei ole kannattavin tapa toimia. Päinvastoin suunnittelu, selvittäminen, laskeminen ja budjetointi ovat. Tikun kaksi viivaa olivat hyvä kun piirtyneet, kun olin jo selvittänyt mitä karkeasti tulen saamaan äitiys-/vanhempainrahaa sekä kotihoidontukia. Kun osasin hahmottaa omat tuloni, tiesin minkä verran jäisimme mahdollisesti tappiolle hoitovapaan aikana.
Ensimmäisenä ja oleellisimpana on kuitenkin istua alas koko perheen kanssa, jos se on odottaja yksin, omien menojen selvittäminen on helppoa. Hoitovapaa on sen osalta arvo ja asennekysymys, että siihen vaikuttaa koko perheen yhteinen tahtotila. Ovatko molemmat vanhemat samaa mieltä siitä, että päivähoidon aloittamista halutaan lykätä? Hoitovapaalle jäävän tulot ovat usein radikaalisti pienemmät, joten tilanne saattaa vaatia ainakin jonkinlaista talouden yhdistämistä puolison kanssa. Tämä ei tarkoita yhteistä tiliä, mutta talouden pysyessä tasapainossa vaatii se avointa keskustelua perheen rahatilanteesta sekä tuloista. Tämän tulee siis olla perheen yhteinen tahtotila, sillä usein ei hoitovapaalla oleva puoliso kattaa merkittävän osan talouden menoista ja motivaation tulisi olla yhteinen etenkin, jos joudutaan karsimaan omia menoja.
Menoja arvioidessa tulisi selvittää KAIKKI talouden menot. Myös harrastuksiin, suoratoistopalveluihin ynnä muihin menevät eurot, joita ei välttämättä edes ajattele. Kun kaikki tämän hetken menot on selvitetty ja kirjattu verrataan loppusummaa nettotuloihin (nimenomaan hoitotuen aikaisiin nettotuloihin).
Esimerkiksi meidän menorakenteemme:
Asuminen (sis. laina, vastike, vesi, sähkö, vakuutukset) 1150 e
Ruoka 400 e
Liikkuminen (sis. auton kulut) 250 e
Puhelimet 40 e
Muut (lapsi, liiton maksut, eläimet, taloustarvikkeet, omat menot ym) 350 e
= 2190 e
Omat tuet kotihoidontuki sekä hoitolisä (nettona) 370 e ja lapsilisä 94,88 e yhteensä 464,88 e
Tällöin puolisoni nettotulot tulee olla vähintään 1725,12 e, jotta kaikki talouden menot katetaan ja tähän nettotulot riittävät.
(Hänen yksityisyytensä kunnoittamiseksi tulot näin ilmoitettuna)
Nämä laskelmat ovat todennmukaisia budjettejani, jonka mukaan olemme eläneet. Todellinen toteuma on ollut ruokakuluissa ja muissa kuluissa budjetoitua pienempi ja olemme pystyneet jopa säästämään. Budjettien pohjalta olemme puolsion kanssa sopineet miten mitkäkin menot maksetaan ja olen budjetoinut oman osuuteni vielä tarkemmin itselleni.
Mitä tehdä, jos menot ylittävät tulot?
Jos menot ovat tulevia tuloja suurempia tilannetta voi paikata joko lisäämällä tuloja tai karsimalla kuluja. Osa hankkii lisätuloa tekemällä töitä, mutta vajetta voi paikata myös ennakkoon säästämällä. Säästämisessä oleellista on aloittaa mielummin eilen kuin huomenna, jotta tarvittavaa pottia ehtii kerryttämään. Aloin säästää hoitovapaata varten puskuria jo plussatessani, mutta puskuri on jäänyt koskemattomaksi, sillä olemme myös karsineet todellisia kulujamme.
Jos tulojen paikkaus ei onnistu säästämisen tai lisätöiden kautta, menojen karsiminen jää jäljelle talousvajeen pakkaamiseksi. Tässä tullaan erityisesti otsikon arvo- ja asennekysymykseen. Mistä itse on tai mistä perheenä on valmis luopumaan? Valmiita patentti vastauksia ei ole, mutta säästämisen osalta voi kurkata tämän postaukseni, jossa annetaan vinkkejä säästämiseen. Karsimisessa on otettava kaikki menot jälleen pöydälle ja arvioitava ykitellen mistä ei olla valmiita luopumaan, mitä voidaan vähentää ja mistä voidaan luopua täysin. Tässä tehdään loppupeleissä arvopohjaisia valintoja. Arvopohjaisesta rahankäytöstä on loistava juttu Mamabreikissä, johon kannattaa tutustua.
Asia, josta harvempi on valmis karsimaan on asuminen. Etenkin jos asunto on oma, sen myyminen ei välttämättä ole edes tehokas tapa karsia, myyntiajatkin voivat olla pitkiä. Kuitenkin asuntolainaan voi olla mahdollisuus saada lyhennysvapaata, jos se tuntuu perheestä hyvältä ratkaisulta. Lyhennysvapaan ottaminen maksaa usein jonkinverran (meillä maksaisi 100 e/ muutos) joten vapaata kannattaisi ottaa kuuakuden sijasta pidemmäksi pätkäksi kulujen vuoksi. Korot ovat tällä hetkellä alhaalla ja lainasta saatetaan maksaa vain marginaalia, jolloin kuukauisttaiset kulut voidaan saada pudotettua aika pieneksi.
Harrastukset, palvelut ja shoppailu saattavat olla helpoimpia karsintakohteita, joita lähteä pohtimaan. Monesta asiasta luovutaan hetkellisesti, eikä tavoite olekaan luopua esimerkiksi kampaajakäynneistä tai omasta liikuntaharrastuksesta kokonaan, vaikka näistä nipistäisikin. Tärkeää on myös pohtia valintoja oman ja perheen hyvinvoinnin kautta. Sekin on ihan yhtä okei olla jäämättä hoitovapaalle omasta tahdosta! 💛
Hoitovapaalle vanhempainvapaan jälkeen jääminen ei ole mikään velvollisuus. Kaikki vanhemmat eivät edes halua jäädä hoitovapaalle, mikä on jokaisen perheen ja vanhemman päätös. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa toimia! ❤ Kuitenkin yleistä fiilistä seuranneena monelle tuntuisi lapsen yksivuotissyntymäpäivät olevan jonkinlainen "kipuraja" päivähoidon aloittamisen suhteen, mikä vaatisi noin kolmen kuukauden ajan hoitovapaalla olemista. Kun hoitovapaasta tai siitä haaveilusta tulee puhetta, pääasiassa ensimmäinen esiin nouseva teema on raha.
On totta, että hoitovapaan aikana monesti perheen tulorakenne muuttuu merkittävästi vanhempainrahan pudotessa kotihoidontukeen. Vanhempainpäiväraha on alimmillaan bruttona vähän alle 700 euroa, joten siitäkin pudotus 338 euroon on suuri. Kotihoidon tuen lisäksi on mahdollisuus hakea tulosidonnaista hoitolisää (johon vaikuttavat koko perheen tulot), sekä mahdollista kuntalisää (jota maksetaan hyvin vaihdellen, täällä Hyvinkäällä ei esimerkiksi lainkaan). Tuet ovat verotettavia etuuksia ja niiden lisäksi maksetaan lapsilisää normaalisti, joka on verovapaata.
Siinä vaiheessa, kun esikoisestani tein 2017 maaliskuussa positiivisen raskaustestin aloin jo suunnittelemaan tulevaa aikaa vauvan kanssa kotona. Vaikka henkilökohtainen tavoite on lisätä omia läsnäolon taitoja ja hetkessä elämisestä muutenkin puhutaan paljon, raha-asioissa se ei ole kannattavin tapa toimia. Päinvastoin suunnittelu, selvittäminen, laskeminen ja budjetointi ovat. Tikun kaksi viivaa olivat hyvä kun piirtyneet, kun olin jo selvittänyt mitä karkeasti tulen saamaan äitiys-/vanhempainrahaa sekä kotihoidontukia. Kun osasin hahmottaa omat tuloni, tiesin minkä verran jäisimme mahdollisesti tappiolle hoitovapaan aikana.
Ensimmäisenä ja oleellisimpana on kuitenkin istua alas koko perheen kanssa, jos se on odottaja yksin, omien menojen selvittäminen on helppoa. Hoitovapaa on sen osalta arvo ja asennekysymys, että siihen vaikuttaa koko perheen yhteinen tahtotila. Ovatko molemmat vanhemat samaa mieltä siitä, että päivähoidon aloittamista halutaan lykätä? Hoitovapaalle jäävän tulot ovat usein radikaalisti pienemmät, joten tilanne saattaa vaatia ainakin jonkinlaista talouden yhdistämistä puolison kanssa. Tämä ei tarkoita yhteistä tiliä, mutta talouden pysyessä tasapainossa vaatii se avointa keskustelua perheen rahatilanteesta sekä tuloista. Tämän tulee siis olla perheen yhteinen tahtotila, sillä usein ei hoitovapaalla oleva puoliso kattaa merkittävän osan talouden menoista ja motivaation tulisi olla yhteinen etenkin, jos joudutaan karsimaan omia menoja.
Menoja arvioidessa tulisi selvittää KAIKKI talouden menot. Myös harrastuksiin, suoratoistopalveluihin ynnä muihin menevät eurot, joita ei välttämättä edes ajattele. Kun kaikki tämän hetken menot on selvitetty ja kirjattu verrataan loppusummaa nettotuloihin (nimenomaan hoitotuen aikaisiin nettotuloihin).
Esimerkiksi meidän menorakenteemme:
Asuminen (sis. laina, vastike, vesi, sähkö, vakuutukset) 1150 e
Ruoka 400 e
Liikkuminen (sis. auton kulut) 250 e
Puhelimet 40 e
Muut (lapsi, liiton maksut, eläimet, taloustarvikkeet, omat menot ym) 350 e
= 2190 e
Omat tuet kotihoidontuki sekä hoitolisä (nettona) 370 e ja lapsilisä 94,88 e yhteensä 464,88 e
Tällöin puolisoni nettotulot tulee olla vähintään 1725,12 e, jotta kaikki talouden menot katetaan ja tähän nettotulot riittävät.
(Hänen yksityisyytensä kunnoittamiseksi tulot näin ilmoitettuna)
Nämä laskelmat ovat todennmukaisia budjettejani, jonka mukaan olemme eläneet. Todellinen toteuma on ollut ruokakuluissa ja muissa kuluissa budjetoitua pienempi ja olemme pystyneet jopa säästämään. Budjettien pohjalta olemme puolsion kanssa sopineet miten mitkäkin menot maksetaan ja olen budjetoinut oman osuuteni vielä tarkemmin itselleni.
Mitä tehdä, jos menot ylittävät tulot?
Jos menot ovat tulevia tuloja suurempia tilannetta voi paikata joko lisäämällä tuloja tai karsimalla kuluja. Osa hankkii lisätuloa tekemällä töitä, mutta vajetta voi paikata myös ennakkoon säästämällä. Säästämisessä oleellista on aloittaa mielummin eilen kuin huomenna, jotta tarvittavaa pottia ehtii kerryttämään. Aloin säästää hoitovapaata varten puskuria jo plussatessani, mutta puskuri on jäänyt koskemattomaksi, sillä olemme myös karsineet todellisia kulujamme.
Jos tulojen paikkaus ei onnistu säästämisen tai lisätöiden kautta, menojen karsiminen jää jäljelle talousvajeen pakkaamiseksi. Tässä tullaan erityisesti otsikon arvo- ja asennekysymykseen. Mistä itse on tai mistä perheenä on valmis luopumaan? Valmiita patentti vastauksia ei ole, mutta säästämisen osalta voi kurkata tämän postaukseni, jossa annetaan vinkkejä säästämiseen. Karsimisessa on otettava kaikki menot jälleen pöydälle ja arvioitava ykitellen mistä ei olla valmiita luopumaan, mitä voidaan vähentää ja mistä voidaan luopua täysin. Tässä tehdään loppupeleissä arvopohjaisia valintoja. Arvopohjaisesta rahankäytöstä on loistava juttu Mamabreikissä, johon kannattaa tutustua.
Asia, josta harvempi on valmis karsimaan on asuminen. Etenkin jos asunto on oma, sen myyminen ei välttämättä ole edes tehokas tapa karsia, myyntiajatkin voivat olla pitkiä. Kuitenkin asuntolainaan voi olla mahdollisuus saada lyhennysvapaata, jos se tuntuu perheestä hyvältä ratkaisulta. Lyhennysvapaan ottaminen maksaa usein jonkinverran (meillä maksaisi 100 e/ muutos) joten vapaata kannattaisi ottaa kuuakuden sijasta pidemmäksi pätkäksi kulujen vuoksi. Korot ovat tällä hetkellä alhaalla ja lainasta saatetaan maksaa vain marginaalia, jolloin kuukauisttaiset kulut voidaan saada pudotettua aika pieneksi.
Harrastukset, palvelut ja shoppailu saattavat olla helpoimpia karsintakohteita, joita lähteä pohtimaan. Monesta asiasta luovutaan hetkellisesti, eikä tavoite olekaan luopua esimerkiksi kampaajakäynneistä tai omasta liikuntaharrastuksesta kokonaan, vaikka näistä nipistäisikin. Tärkeää on myös pohtia valintoja oman ja perheen hyvinvoinnin kautta. Sekin on ihan yhtä okei olla jäämättä hoitovapaalle omasta tahdosta! 💛
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!