Heinäkuun ostolakko
Päätin aloittaa heinäkuussa ostolakon. Mieli tekisi toteuttaa pidempi ajanjakso, kuten vuoden loppuun saakka, mutta pian muuttuvan elämäntilanteen vuoksi en ole valmis ehdottomuuteen. Muutos nelihenkiseksi perheeksi tulee suuntaamaan huomioni ja voimavarani uudelleen, enkä voi ennakoida minkä verran resurssejani on käytettävissä tarvittavien ja elämää helpottavien asioiden hankkimiseen lainaamalla tai vaihtamalla. Itseni tavoitteelliseksi tunnistavana asetan mieluiten nyt lyhyemmän tavoitteen ja jatkan sovellettuna siten, kun hyvältä tuntuu.
Ostolakkoni heinäkuussa käsittää kaiken tavaran, vaatteet sekä valmisherkut. Ostolakon aikana ostan vain ruokaa sekä välttämättömä pitämäni hygieniatuotteet, lääkkeet, talous- sekä lastentarvikkeet (kuten wc-paperi, vaipat ym). Välttämättömänä määrittelen sellaiset asiat, joita en saa korvattua järkevästi. Talouspaperi on jo kestona, mutta emme lähde elämään pelkän pide-suihkun varassa ilman wc-paperia, vaikka kyllähän se olisi mahdollista. Aion myöskin noudattaa suuhygienia suosituksia purukumin/ksylitolpastillien sekä fluoripitoisen hammastahnan käytössä, vaikka nämä eivät "elinehtoja" olekaan. Eli perustarvikkeita ja -tuotteita ostan, jos ne loppuvat.
Minulla on lapselleni jo seuraavaa vaatekokoa odottamassa, joten sen osalta meidän pitäisi pärjätä pitkään. Samoin vauvalle. Vauvalta puuttuu sängystä patja, joka on hankittava, mutta hän tulee nukkumaan aluksi perhepedissä, joten kiire ei ole. Lelujakin löytyy, enemmän kuin toinen aidosti ehtii leikkiä, vaikka niitä maltillisesti onkin.
Omalla (minimalistisellakin) ajatusmaailmalla se, etten osta lapselleni tuottaa hänelle asioita, eikä vie mitään pois. Etenkään vauva ei tarvitse heti syntyessään juuri sylin, maidon ja pihtauden lisäksi muuta. Esikoinenkin tarvitsee lähinnä ruokaa, juomaa, suojaa ja turvaa. Leikkiä ja läheisyyttä sekä yhdessäoloa. Nämä eivät suuria hankintoja vaadi toteutuakseen. Haluan tuottaa lapsilleni läsnäolevan yhdessä tekevän kasvuympäristön. Haluan lasteni arvostavan sekä ympäristöä, että sitä mitä heillä on.
Ostaminen ei tuo mielestäni aitoa onnea, vaikka rahalla saa elämää helpottavia asioita sekä raha mahdollistaa omien unelmien tavoittelun. Kuitenkaan se ei vaadi välttämättä tavaran ostamista. Tiettyyn pisteeseen saakka ostamalla voi lisätä hyvinvointia, mutta liiallisena se kääntyy hyvinvointia vastaan. Merkityksellisintä on elää omien arvojen mukaista itselle hyvää elämää.
Toki esikoisen ikä rajoittaa käsityksen tasoa, mutta uskon hänen ajanmyötä pitävän normaalina meidän tapaamme elää ja kuluttaa. Konkretian tasolla näytän hänelle arvojani. Haluan hänellekin lumiset talvet ja mahdollisuuden puhtaaseen ympäristöön, opettaa järkevää rahan käyttöä, kehittää luovuutta miettien, miten olemassa olevaa voidaan hyödyntää, opettaa korjaamaan ja huoltamaan vanhaa. Nämä asiat eivät itsellekään tule sisäistymäänja vahvistumaan kuukauden aikana, joten jollain tasolla, ehdottomuutta välttäen, haluan koittaa ostolakko-ajatusta myös pidempään.
Sitoudun tähän nyt parhaimpaan alennusmyyntiaikaan ja haastan omaa sisäistä tarjoushaukkaani. Olen ollut itsekin se joka innostuu osta 3 maksa 2 tarjouksista vaatekaupassa ja totisesti hyödyntänyt ne.
En pidä itseäni enää tänäpäivänä materialistina tai saa juurikaan tyydytystä uutukaisen hankinnasta, saan ennemminkin kiksit löytäessäni käytettynä jotain mielekästä. Lapsen saaminen vahvisti valtavasti omaa arvomaailmaa, vaikka se oli jo aika selkeä itselleni. Minulle perhe, terveys, vapaus elää itseni näköisesti ja toteuttaa itseäni, vakavaraisuus ja tietynlainen vakauden tunne sekä sisäinen hyvä olo ovat merkityksellisiä. Myös toisten ihmisten huomioonottaminen on todella tärkeää. Itseni toteuttamisessa se, että voin innostaa, inspiroida, voimaannuttaa ja käyttää omaa kapasiteettiani myös muiden ihmisten hyödyksi ja iloksi tuottavat paljon mielihyvää. Nämä eivät oikeastaan vaadi ostamista ja rahaa, lukuunottamatta taloudellista vakavaraisuutta.
En koe ajatusta "käärinliinoissa ei ole taskuja" hyväksi perusteeksi ylenmääräiseen ostamiseen ja kulutukseen. Rahan säästäminen vaikka puskuriin ja tuleviin hankintoihin sekä sijoituksiin ei tarkoita sitä, että haluaisin tulla haudatuksi rahoneni. En myöskään säästä perinnöksi. Ajatus on kerätä pääomaa, jotta voin elää juuri omanlaistani elämää ja panostaa minulle merkityksellisiin asioihin. Vaikka nautin myös työstäni, haluan olla vapaa vain harrastamaan työntekoa esimerkiksi 60- vuotiaana. Yhtälailla saatan haluta suunnata energiani johonkin, mistä ei saa lainkaan rahallista korvausta.
Onko mielestäsi ostaminen ja rahan käyttö ainoita tapoja elää arvojen mukaan vai voiko elämä olla täyttä ja merkityksellistä pienellä rahalla? Onko säästävämpi ja minimalistisempi elämäntapa tylsää ja arkkuun rahan keräämistä?
Jenna
Ps. Tervetuloa heinäkuum ostolakkoon mukaan Facebookin rahabalanssi- ryhmässä.
Ostolakkoni heinäkuussa käsittää kaiken tavaran, vaatteet sekä valmisherkut. Ostolakon aikana ostan vain ruokaa sekä välttämättömä pitämäni hygieniatuotteet, lääkkeet, talous- sekä lastentarvikkeet (kuten wc-paperi, vaipat ym). Välttämättömänä määrittelen sellaiset asiat, joita en saa korvattua järkevästi. Talouspaperi on jo kestona, mutta emme lähde elämään pelkän pide-suihkun varassa ilman wc-paperia, vaikka kyllähän se olisi mahdollista. Aion myöskin noudattaa suuhygienia suosituksia purukumin/ksylitolpastillien sekä fluoripitoisen hammastahnan käytössä, vaikka nämä eivät "elinehtoja" olekaan. Eli perustarvikkeita ja -tuotteita ostan, jos ne loppuvat.
Minulla on lapselleni jo seuraavaa vaatekokoa odottamassa, joten sen osalta meidän pitäisi pärjätä pitkään. Samoin vauvalle. Vauvalta puuttuu sängystä patja, joka on hankittava, mutta hän tulee nukkumaan aluksi perhepedissä, joten kiire ei ole. Lelujakin löytyy, enemmän kuin toinen aidosti ehtii leikkiä, vaikka niitä maltillisesti onkin.
Omalla (minimalistisellakin) ajatusmaailmalla se, etten osta lapselleni tuottaa hänelle asioita, eikä vie mitään pois. Etenkään vauva ei tarvitse heti syntyessään juuri sylin, maidon ja pihtauden lisäksi muuta. Esikoinenkin tarvitsee lähinnä ruokaa, juomaa, suojaa ja turvaa. Leikkiä ja läheisyyttä sekä yhdessäoloa. Nämä eivät suuria hankintoja vaadi toteutuakseen. Haluan tuottaa lapsilleni läsnäolevan yhdessä tekevän kasvuympäristön. Haluan lasteni arvostavan sekä ympäristöä, että sitä mitä heillä on.
Ostaminen ei tuo mielestäni aitoa onnea, vaikka rahalla saa elämää helpottavia asioita sekä raha mahdollistaa omien unelmien tavoittelun. Kuitenkaan se ei vaadi välttämättä tavaran ostamista. Tiettyyn pisteeseen saakka ostamalla voi lisätä hyvinvointia, mutta liiallisena se kääntyy hyvinvointia vastaan. Merkityksellisintä on elää omien arvojen mukaista itselle hyvää elämää.
Toki esikoisen ikä rajoittaa käsityksen tasoa, mutta uskon hänen ajanmyötä pitävän normaalina meidän tapaamme elää ja kuluttaa. Konkretian tasolla näytän hänelle arvojani. Haluan hänellekin lumiset talvet ja mahdollisuuden puhtaaseen ympäristöön, opettaa järkevää rahan käyttöä, kehittää luovuutta miettien, miten olemassa olevaa voidaan hyödyntää, opettaa korjaamaan ja huoltamaan vanhaa. Nämä asiat eivät itsellekään tule sisäistymäänja vahvistumaan kuukauden aikana, joten jollain tasolla, ehdottomuutta välttäen, haluan koittaa ostolakko-ajatusta myös pidempään.
Sitoudun tähän nyt parhaimpaan alennusmyyntiaikaan ja haastan omaa sisäistä tarjoushaukkaani. Olen ollut itsekin se joka innostuu osta 3 maksa 2 tarjouksista vaatekaupassa ja totisesti hyödyntänyt ne.
En pidä itseäni enää tänäpäivänä materialistina tai saa juurikaan tyydytystä uutukaisen hankinnasta, saan ennemminkin kiksit löytäessäni käytettynä jotain mielekästä. Lapsen saaminen vahvisti valtavasti omaa arvomaailmaa, vaikka se oli jo aika selkeä itselleni. Minulle perhe, terveys, vapaus elää itseni näköisesti ja toteuttaa itseäni, vakavaraisuus ja tietynlainen vakauden tunne sekä sisäinen hyvä olo ovat merkityksellisiä. Myös toisten ihmisten huomioonottaminen on todella tärkeää. Itseni toteuttamisessa se, että voin innostaa, inspiroida, voimaannuttaa ja käyttää omaa kapasiteettiani myös muiden ihmisten hyödyksi ja iloksi tuottavat paljon mielihyvää. Nämä eivät oikeastaan vaadi ostamista ja rahaa, lukuunottamatta taloudellista vakavaraisuutta.
En koe ajatusta "käärinliinoissa ei ole taskuja" hyväksi perusteeksi ylenmääräiseen ostamiseen ja kulutukseen. Rahan säästäminen vaikka puskuriin ja tuleviin hankintoihin sekä sijoituksiin ei tarkoita sitä, että haluaisin tulla haudatuksi rahoneni. En myöskään säästä perinnöksi. Ajatus on kerätä pääomaa, jotta voin elää juuri omanlaistani elämää ja panostaa minulle merkityksellisiin asioihin. Vaikka nautin myös työstäni, haluan olla vapaa vain harrastamaan työntekoa esimerkiksi 60- vuotiaana. Yhtälailla saatan haluta suunnata energiani johonkin, mistä ei saa lainkaan rahallista korvausta.
Onko mielestäsi ostaminen ja rahan käyttö ainoita tapoja elää arvojen mukaan vai voiko elämä olla täyttä ja merkityksellistä pienellä rahalla? Onko säästävämpi ja minimalistisempi elämäntapa tylsää ja arkkuun rahan keräämistä?
Jenna
Ps. Tervetuloa heinäkuum ostolakkoon mukaan Facebookin rahabalanssi- ryhmässä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!