Voiko pienituloinen kotiäiti olla taloudellisesti itsenäinen?
Minulle on tärkeää kokea olevani taloudellisesti vakaa. En kaipaa suuria tuloja tai statusta, mutta haluan tuntea olevani langoissa raha-asioissani sekä olevani vakavarainen. Olen puhunut instagramissa tavoitteestani olla tulevaisuudessa taloudellisesti riippumaton eläkkeestä. Tähän on laskennallisesti vielä nelisenkymmentä vuotta, joten aikaa on, muttei niin paljoa, ettei tätä tulisi jo toteuttaa. Tämä tarkoittaa sitä, että saisin tuloja tai minulla olisi säästöjä sen verran, että niillä kattaa välttämättömän elämisen kuukausitasolla.
Otan erikseen asiakseni paneutua säästämiseen itseensä sekä omiin säästämiskeinoihini sekä siihen, miten tämä voisi auttaa tavoitteessani.
Olen kysynyt instagarmin eilisen päivän (27.5.2019) storyssa seuraajien kokemuksia taloudellisesta itsenäisyydestä, kokevatko he nauttivansa sitä ja haluaisivatko he olla taloudellisesti itsenäisiä. Vastanneista 67 % koki olevansa taloudellisesti itsenäinen, kaikki vastaajat haluaisivat olla ja tämä aihe sekä omat ajatukseni tästä herättivät kiinnostusta.
Taloudellinen itsenäisyys ja taloudellinen riippumattomuus ovat ajatuksissani vähän eri asioita. Olen ollut taloudellisesti itsenäinen siitä hetkestä kun muutin omilleni 19 vuotiaana. Olen tehnyt töitä koulun ohella 15 vuotiaasta ja pidin välivuoden lukion jälkeen töissä käyden ja asuen vielä vanhempani luona. Kotona asuminen ei itselleni maksanut, mutta kaikki menoni hoidin itse jääkaapissa olevaa ruokaa lukuunottamatta kun täytin 18 v.
Minulle ei ole koskaan annettu pääomaa tai varallisuutta perinteisiä lahjoja lukuunottamatta, mutta koen kuitenkin, että minulle mahdollistettiin säästäminen omaan tulevaisuuteeni. Olen aikanaan mm ajokortin maksanut itse ja ostanut kunnon polkupyörän. Tuolloin kuljin töihin kesät talvet pyörällä 10 km suuntaansa, joten se oli minulle välttämätön työmatkaväline.
Ostin oman asunnon ollessani 19 - vuotias, kymmenen vuotta sitten, johon siis säästin rahojani. Olin lukiosta valmistumassa ja minua poltteli omilleen muuttaminen 18 - vuotiaana, mutta aloin selvittää ja laskea, millaista pääomaa vaatisi oman asunnon hankkiminen. En halunnut asuntolainaa ajatellen henkilötakaajia tai vanhemmilta lainaa / panttia, sillä koin raha-asiat omaksi oidettavakseni aikuisena ihmisenä. Ajattelin myös tilannetta, jossa asiani menisivät taloudellisesti penkin alle, ja halusin myös kantaa tästä skenaariosta vastuun yksin, enkä saattaa rahaongelmiani muidenkin kontolle. Asuntoa olin alunperinkin hankkimassa yksin itselleni.
Asunnon ostaessani tiesin aloittavani opinnot seuraavana syksynä, mutta olin laskenut tulevat menot sen mukaan että tulevat opintotuet kattavat osan ja töitä teen sen verran kuin tulorajat antavat tehdä. Opiskelin ja maksoin asuntolainaa siis töissä käyden. Avoliitossa puoliso maksoi yhteisistä kuluista osan, mutta asuntolainan maksoin aina itse. Olin kaikkiaan reilu vuoden opiskeluaikana yksin eläjä, jonka aikana otin opintolainaa, sillä tuet ja tulot eivät olisi antaneet pelivaraa talouteen juurikaan. Asumistukea sain kymppejä yksin ollessani, sillä sitä myönnetään vain vastikeosuudelle.
Olen siis säästänyt siitä 15- vuotiaasta asti. Ensin ajokorttiin, sitten asuntoon ja myöhemmin opintolainan takaisinmaksuun. Velkaa on ollut opintolainan lisäksi vain asunnosta. Olen siis ollut taloudellisesti itsenänen, mutten riippumaton, olen tarvinnut lainaa, kuten suurin osa meistä etenkin asunnon hankintaan. Maksoin kertyneen opintolainan puolessa vuodessa pois, ennenkuin kelalta ehti tulla edes takaisinmaksu ohjelmaa. Vältyin tällä korkojen maksamiselta. Lisäksi tulojen kasvaessa opsikelunaikaisesta työhön siirryttäessä yli kaksinkertaiseksi, oli laina hyvä maksaa pois, elintason pysyessä ennallaan. Valmistumisestani on aikaa kuusi vuotta.
Asumme tätä nykyä puolisoni kanssa yhteisessä asunnossa, jota varten omani myin aikanaan. Tällöin pohdin asunnon jättämistä sijoitusasunnoksi, mutta perheenlisäys oli toiveena, ja sitä kautta tieto aikanaan tulojen merkittävästä alenemisesta, enkä halunnut ylimääräistä velkaa asunnosta. Lisäksi halusin kerryttää rahana puskuria, jota on helppo käyttää, jos tarve tulisi.
Olen saanut matkan varrella kerrytettyä kohtuullista puskuria itselleni, kuten myös olemme taloutena kerryttäneet. Puskurien avulla eläisimme 0 -tuloilla 6 kuukautta ilman elintason putoamista asuntolainaa lyhentäen. Tämä puskuri tuo itselleni kokemusta taloudellisesta itsenäisyydestä, sillä pystyisin omien säästöjenikin varassa elättämään koko perhettämme jonkin aikaa menemättä töihin, vaikka tämän hetken tuloni ovat alle 500 e kuukaudessa. Olemme kuitenkin myös varautuneet. Asuntolainan vakuutus (lainaturva) kattaisi asuntolainan lyhennyksiä esimerkiksi puolisoni työttömyyden, pitkän saurastumisen tms varalle. Lainaturva sekä henkivakuutus maksaisivat jomman kumman menehtyessä koko asunnon pois, näin ollen leskelle ei jäisi lainakuormaa kaiken muun keskelle. Nämä ovat varautumista kriiseihin ja oman selustan turvaamista, vaikka en ikinä maailmassa toivo näihin joutuvamme kallistumaan! Paras vakuutus on olemassa ja korvaa hädän tullen, mutta sitä ei tarvitse koskaan käyttää 😉
En ole tällä hetkellä taloudellisesti riippumaton. Olen hoitovapaalla ja tällä hetkellä taloutemme menojen kattaminen on paljon puolisoni tulojen varassa. Myös minun tukeni menevät nyt pääosin elämiseen, kuitenkin molemmille jää pelivaraa, eli tulomme ovat edelleen plussalla menoihin nähden. Osallistun maksamalla ruuat, taloustavaroita ja lapsen tarvikkeita, sekä hoidan täysin omat henkilökohtaiset kuluni. Säästin esikoisesta plussatestin tekemisestä alkaen hoitovapaata varten itselleni, sillä en kokisi luontevaksi pyytää puolisolta rahaa jotain omaa hankintaa varten.
Näin ollen olen ja en ole taloudellisesti itsenäinen.
Hoitovapaa on taloudellisesti "poikkeustila", jossa perheemme kulut eivät jakaudu tasan. Työssä käydessäni ja sinne siirtyessäni, kulut jakautuvat 50:50. Kuitenkin perheenä koemme arvokkaana sen, mitä hoitovapaalla pienen lapsen kanssa oleminen tuottaa koko perheellemme. Minun panokseni on vain vähäisesti rahallinen tässä elämäntilanteessa sen sijaan olen lapselleni läsnä ja autan häntä kasvamaan ja tutustumaan tähän maailmaan parhaiden kykyjeni mukaan. Huolehdin siitä, että lapsellamme on vaatteet ja ruokaa on kaapissa. Perheemme pää matikistina myös huolehdin kaikki laskutoimitukset ja suunnitelmat valmiiksi käytännöllisemmälle osapuolelle 😉. Vaikka taloudellinen riippumattomuus on tavoitteeni tulevaisuudessa, ei kaikkea pidä olla valmis mittaamaan rahassa. Aika on myös rahaa, samoin se henkinen pääoma, jota pyrin perheellemme tuottamaan. En myöskään sano, että jokaisen tulisi hoitaa lapsi kotona tiettyyn ikään saakka. Jokaisen perheen tulee arvioida tilanne perheen oman arvopohjan mukaan!
Otan erikseen asiakseni paneutua säästämiseen itseensä sekä omiin säästämiskeinoihini sekä siihen, miten tämä voisi auttaa tavoitteessani.
Olen kysynyt instagarmin eilisen päivän (27.5.2019) storyssa seuraajien kokemuksia taloudellisesta itsenäisyydestä, kokevatko he nauttivansa sitä ja haluaisivatko he olla taloudellisesti itsenäisiä. Vastanneista 67 % koki olevansa taloudellisesti itsenäinen, kaikki vastaajat haluaisivat olla ja tämä aihe sekä omat ajatukseni tästä herättivät kiinnostusta.
Minulle ei ole koskaan annettu pääomaa tai varallisuutta perinteisiä lahjoja lukuunottamatta, mutta koen kuitenkin, että minulle mahdollistettiin säästäminen omaan tulevaisuuteeni. Olen aikanaan mm ajokortin maksanut itse ja ostanut kunnon polkupyörän. Tuolloin kuljin töihin kesät talvet pyörällä 10 km suuntaansa, joten se oli minulle välttämätön työmatkaväline.
Ostin oman asunnon ollessani 19 - vuotias, kymmenen vuotta sitten, johon siis säästin rahojani. Olin lukiosta valmistumassa ja minua poltteli omilleen muuttaminen 18 - vuotiaana, mutta aloin selvittää ja laskea, millaista pääomaa vaatisi oman asunnon hankkiminen. En halunnut asuntolainaa ajatellen henkilötakaajia tai vanhemmilta lainaa / panttia, sillä koin raha-asiat omaksi oidettavakseni aikuisena ihmisenä. Ajattelin myös tilannetta, jossa asiani menisivät taloudellisesti penkin alle, ja halusin myös kantaa tästä skenaariosta vastuun yksin, enkä saattaa rahaongelmiani muidenkin kontolle. Asuntoa olin alunperinkin hankkimassa yksin itselleni.
Asunnon ostaessani tiesin aloittavani opinnot seuraavana syksynä, mutta olin laskenut tulevat menot sen mukaan että tulevat opintotuet kattavat osan ja töitä teen sen verran kuin tulorajat antavat tehdä. Opiskelin ja maksoin asuntolainaa siis töissä käyden. Avoliitossa puoliso maksoi yhteisistä kuluista osan, mutta asuntolainan maksoin aina itse. Olin kaikkiaan reilu vuoden opiskeluaikana yksin eläjä, jonka aikana otin opintolainaa, sillä tuet ja tulot eivät olisi antaneet pelivaraa talouteen juurikaan. Asumistukea sain kymppejä yksin ollessani, sillä sitä myönnetään vain vastikeosuudelle.
Olen siis säästänyt siitä 15- vuotiaasta asti. Ensin ajokorttiin, sitten asuntoon ja myöhemmin opintolainan takaisinmaksuun. Velkaa on ollut opintolainan lisäksi vain asunnosta. Olen siis ollut taloudellisesti itsenänen, mutten riippumaton, olen tarvinnut lainaa, kuten suurin osa meistä etenkin asunnon hankintaan. Maksoin kertyneen opintolainan puolessa vuodessa pois, ennenkuin kelalta ehti tulla edes takaisinmaksu ohjelmaa. Vältyin tällä korkojen maksamiselta. Lisäksi tulojen kasvaessa opsikelunaikaisesta työhön siirryttäessä yli kaksinkertaiseksi, oli laina hyvä maksaa pois, elintason pysyessä ennallaan. Valmistumisestani on aikaa kuusi vuotta.
Asumme tätä nykyä puolisoni kanssa yhteisessä asunnossa, jota varten omani myin aikanaan. Tällöin pohdin asunnon jättämistä sijoitusasunnoksi, mutta perheenlisäys oli toiveena, ja sitä kautta tieto aikanaan tulojen merkittävästä alenemisesta, enkä halunnut ylimääräistä velkaa asunnosta. Lisäksi halusin kerryttää rahana puskuria, jota on helppo käyttää, jos tarve tulisi.
Olen saanut matkan varrella kerrytettyä kohtuullista puskuria itselleni, kuten myös olemme taloutena kerryttäneet. Puskurien avulla eläisimme 0 -tuloilla 6 kuukautta ilman elintason putoamista asuntolainaa lyhentäen. Tämä puskuri tuo itselleni kokemusta taloudellisesta itsenäisyydestä, sillä pystyisin omien säästöjenikin varassa elättämään koko perhettämme jonkin aikaa menemättä töihin, vaikka tämän hetken tuloni ovat alle 500 e kuukaudessa. Olemme kuitenkin myös varautuneet. Asuntolainan vakuutus (lainaturva) kattaisi asuntolainan lyhennyksiä esimerkiksi puolisoni työttömyyden, pitkän saurastumisen tms varalle. Lainaturva sekä henkivakuutus maksaisivat jomman kumman menehtyessä koko asunnon pois, näin ollen leskelle ei jäisi lainakuormaa kaiken muun keskelle. Nämä ovat varautumista kriiseihin ja oman selustan turvaamista, vaikka en ikinä maailmassa toivo näihin joutuvamme kallistumaan! Paras vakuutus on olemassa ja korvaa hädän tullen, mutta sitä ei tarvitse koskaan käyttää 😉
En ole tällä hetkellä taloudellisesti riippumaton. Olen hoitovapaalla ja tällä hetkellä taloutemme menojen kattaminen on paljon puolisoni tulojen varassa. Myös minun tukeni menevät nyt pääosin elämiseen, kuitenkin molemmille jää pelivaraa, eli tulomme ovat edelleen plussalla menoihin nähden. Osallistun maksamalla ruuat, taloustavaroita ja lapsen tarvikkeita, sekä hoidan täysin omat henkilökohtaiset kuluni. Säästin esikoisesta plussatestin tekemisestä alkaen hoitovapaata varten itselleni, sillä en kokisi luontevaksi pyytää puolisolta rahaa jotain omaa hankintaa varten.
Näin ollen olen ja en ole taloudellisesti itsenäinen.
Hoitovapaa on taloudellisesti "poikkeustila", jossa perheemme kulut eivät jakaudu tasan. Työssä käydessäni ja sinne siirtyessäni, kulut jakautuvat 50:50. Kuitenkin perheenä koemme arvokkaana sen, mitä hoitovapaalla pienen lapsen kanssa oleminen tuottaa koko perheellemme. Minun panokseni on vain vähäisesti rahallinen tässä elämäntilanteessa sen sijaan olen lapselleni läsnä ja autan häntä kasvamaan ja tutustumaan tähän maailmaan parhaiden kykyjeni mukaan. Huolehdin siitä, että lapsellamme on vaatteet ja ruokaa on kaapissa. Perheemme pää matikistina myös huolehdin kaikki laskutoimitukset ja suunnitelmat valmiiksi käytännöllisemmälle osapuolelle 😉. Vaikka taloudellinen riippumattomuus on tavoitteeni tulevaisuudessa, ei kaikkea pidä olla valmis mittaamaan rahassa. Aika on myös rahaa, samoin se henkinen pääoma, jota pyrin perheellemme tuottamaan. En myöskään sano, että jokaisen tulisi hoitaa lapsi kotona tiettyyn ikään saakka. Jokaisen perheen tulee arvioida tilanne perheen oman arvopohjan mukaan!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!