Somevähennys
Vanhemmuus on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Oppimista erityisesti itsestä ja kehittymistä sekä vanhempana että yksilönä. Tärkein opettaja on oma lapsi. Pieni lapsi on täysin pyyteetön, välitön, aito ja avoin sekä läsnäolon taito on suuri, joissa aikuinen voi kääntyä oppilaan asemaan lapsensa edessä. Mitä pienempi lapsi sitä suurempi opettaja. Pieni vastasyntynyt on niin täysin läsnä, että häntä olisi voinut katsoa syvälle silmiin tuntikausia. Kiire kaikkosi ympäriltä ja oli vain se hetki.
Itselle eläminen hetkessä on ajoittain vaikeaa. Nopeatempoisena ja tavoitteellisena ihmisenä ajatukset laukkaavat helposti jo seuraavassa hetkessä. Pysähtyminen tuntuu välillä vaikealta, vaikken liikkuisi. Erään viisaan ihmisen sanoin "mieleni menee usein moottoritietä ja vauhti on minulle tavallinen, enkä edes huomaa sen nopeaa liikettä". Vaikka olisi ominaista vaeltaa mielessä seuraavaan tavoitteeseen tai hetkeen suunnitella ja analysoida jo seuraavaa asiaa, keho ja mieli tarvitsevat silti kykyä hidastaa ja pysähtyä. Toisilla harvemmin, toisilla useammin, mutta kaikilla joskus. Ihminen ajautuu herkästi siihen tunnetilaan, että on liikuttava, edettävä ja mentävä. Tylsät ja toimettomat hetket ovat vaikeita ja välttämätön pahe, joihin kuitenkin kekistään tai haetaan täytettä esimerkiski uutisten tai somen selailusta. Ollaan paikallaan ja näennäisesti siinä, muttei lainkaan aidosti läsnä. Tunnistatko tämän?
Olen itse tietoinen siitä, että älypuhelin ja some roikkuvat usein kädessä tai käden ulottuvilla, vähintään tottumuksen vuoksi. Nyt kun olen sivussa työelämästä, teen kaiken puhelimen avulla, mihin tarvitsen nettiä tai mitä ennen tein myös tietokoneella. Maksan laskut, hoidan sähköpostit, luen uutiset, pidän kalenteria ja talouskirjanpitoa, myyn ja ostan kirpptoreilta sekä tietysti sometan. Somessa käytän pääasiassa instagramia, mutta myös Facebookin selaan päivittäin ja olen aktiivisesti yhteydessä ihmisiin whats appilla. Some on upea tapa pitää yhteyttä ihmisiin, jakaa itselle tärkeitä asioita sekä erilaisia ajatusia ja olla vertaisverkostossa eri aihaiden ja kiinnostuksien kohteiden osalta. Some ei kuitenkaan korvaa ihmisiä, jotka ovat ympärillä tässä hetkessä. Eikä some aina anna tilaa pysähtymiselle ja katkaise tarvitsevuuden kehää. Aina on jossain joku keskustelu johon haluaa osallistua, kommentti odottamassa reagointia tai kysymys vastausta.
Moni on viettänyt viime viikon sunnuntaina sometonta sunnuntaita. Vietitkö sinä?
Itse tulen kaikkeen hieman jälkijunassa ja tämä jäi toteuttamatta, vaikka on jälleen saanut rattaat pyörimään ja pohtimaan vielä enemmän omaa toimintaa ja somen käyttöä.
Olen ottanut tavakseni ottaa puhelimen esiin vasta aamupalan jälkeen. Jätän puhelimen myös pois makuuhuoneesta yön ajaksi, jotta ilta ei veny puhelimen kanssa vuoteessa. Kuitenkin voisin ja haluaisin olla vielä enemmän läsnä aidoille hetkille, itselleni, tunteilleni ja tarpeilleni sekä tärkeille ihmisille, etenkin puolisolleni ja lapselleni. Koitan sulkea jatkossa somen illalla yhdeksältä ja ottaa käyttöön aamulla yhdeksältä.
Lisäksi tavoitteeni on lisätä päiviini luontaisesti puhelimetonta tekemistä lisää. Etenkin sellaisia asioita, joissa puhelin ei ole keskiössä. Katson puhelimesta muun muassa reseptejä, jolloin ruuan laitossa se on väline. Suljen eri some kanavista ilmoitukset, jotta se ei häiritse keskittymistäni, kun vilkaisen puhelinta. ihmiset verkkojen ja näyttöjen toisella puolen ehtivät odottaa.
Jenna.ma.ma
Itselle eläminen hetkessä on ajoittain vaikeaa. Nopeatempoisena ja tavoitteellisena ihmisenä ajatukset laukkaavat helposti jo seuraavassa hetkessä. Pysähtyminen tuntuu välillä vaikealta, vaikken liikkuisi. Erään viisaan ihmisen sanoin "mieleni menee usein moottoritietä ja vauhti on minulle tavallinen, enkä edes huomaa sen nopeaa liikettä". Vaikka olisi ominaista vaeltaa mielessä seuraavaan tavoitteeseen tai hetkeen suunnitella ja analysoida jo seuraavaa asiaa, keho ja mieli tarvitsevat silti kykyä hidastaa ja pysähtyä. Toisilla harvemmin, toisilla useammin, mutta kaikilla joskus. Ihminen ajautuu herkästi siihen tunnetilaan, että on liikuttava, edettävä ja mentävä. Tylsät ja toimettomat hetket ovat vaikeita ja välttämätön pahe, joihin kuitenkin kekistään tai haetaan täytettä esimerkiski uutisten tai somen selailusta. Ollaan paikallaan ja näennäisesti siinä, muttei lainkaan aidosti läsnä. Tunnistatko tämän?
Olen itse tietoinen siitä, että älypuhelin ja some roikkuvat usein kädessä tai käden ulottuvilla, vähintään tottumuksen vuoksi. Nyt kun olen sivussa työelämästä, teen kaiken puhelimen avulla, mihin tarvitsen nettiä tai mitä ennen tein myös tietokoneella. Maksan laskut, hoidan sähköpostit, luen uutiset, pidän kalenteria ja talouskirjanpitoa, myyn ja ostan kirpptoreilta sekä tietysti sometan. Somessa käytän pääasiassa instagramia, mutta myös Facebookin selaan päivittäin ja olen aktiivisesti yhteydessä ihmisiin whats appilla. Some on upea tapa pitää yhteyttä ihmisiin, jakaa itselle tärkeitä asioita sekä erilaisia ajatusia ja olla vertaisverkostossa eri aihaiden ja kiinnostuksien kohteiden osalta. Some ei kuitenkaan korvaa ihmisiä, jotka ovat ympärillä tässä hetkessä. Eikä some aina anna tilaa pysähtymiselle ja katkaise tarvitsevuuden kehää. Aina on jossain joku keskustelu johon haluaa osallistua, kommentti odottamassa reagointia tai kysymys vastausta.
Moni on viettänyt viime viikon sunnuntaina sometonta sunnuntaita. Vietitkö sinä?
Itse tulen kaikkeen hieman jälkijunassa ja tämä jäi toteuttamatta, vaikka on jälleen saanut rattaat pyörimään ja pohtimaan vielä enemmän omaa toimintaa ja somen käyttöä.
Olen ottanut tavakseni ottaa puhelimen esiin vasta aamupalan jälkeen. Jätän puhelimen myös pois makuuhuoneesta yön ajaksi, jotta ilta ei veny puhelimen kanssa vuoteessa. Kuitenkin voisin ja haluaisin olla vielä enemmän läsnä aidoille hetkille, itselleni, tunteilleni ja tarpeilleni sekä tärkeille ihmisille, etenkin puolisolleni ja lapselleni. Koitan sulkea jatkossa somen illalla yhdeksältä ja ottaa käyttöön aamulla yhdeksältä.
Lisäksi tavoitteeni on lisätä päiviini luontaisesti puhelimetonta tekemistä lisää. Etenkin sellaisia asioita, joissa puhelin ei ole keskiössä. Katson puhelimesta muun muassa reseptejä, jolloin ruuan laitossa se on väline. Suljen eri some kanavista ilmoitukset, jotta se ei häiritse keskittymistäni, kun vilkaisen puhelinta. ihmiset verkkojen ja näyttöjen toisella puolen ehtivät odottaa.
 |
| Olet opettanut minulle enemmän elämäsi aikana, mitä minä sinulle <3 |
Jenna.ma.ma
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!