Tunnesyöminen ruokaympyrään

Mitä on terveellinen ruoka?

"Terveellinen ravitsemus on kokonaisuus, jossa ratkaisevat jokapäiväiset valinnat pitkällä aikavälillä. Elimistö tarvitsee riittävästi suojaravintoaineita ja sopivasti energiaa pysyäkseen terveenä ja toimintakykyisenä. Kun energiankulutuksen ja -saannin välillä on tasapaino, paino pysyy vakiona."

              THL


Eli terveellistä ruokaa syövä ihminen voi ruokavaliollaan välttää sairauksia ja edistää omaa hyvinvointiaan ja terveyttään. Kuitenkin terveellistä ruokaa määriteltäessä välillä unohtuu se mitä me ihmiset aidosti olemme. Olemme kokeva ja tunteva psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Joten onko terveellinen ruokavalio vain suositusten noudattamista?

Nykypäivänä terveellisyys kääntyy välillä kilpailuksi ja vertailuksi terveellisemmästä tai vielä vähän paremmasta ruokavaliosta. Jos terveellisyyden saavuttaminen alkaa rajoittaa ihmisen sosiaalista elämää, aiheuttaa ahdistusta tai muuten hankaloittaa elämää vieden mielekkyyttä, onko se enää terveellistä?

Olin 16 - vuotias, kun sain diagnoosin syömishäiriöstä. Kontrolloin syömistäni hyvin tarkkaan, enkä missään kestitsemistilanteessa voinut ottaa kuin mustaa kahvia ja lasin, tai useamman, vettä. Jos joskus erehdyin syömään jotain "epäterveellistä", kuten tavallista makaronilaatikkoa, karkasi mopo käsistä ja söin kaksin käsin kaikkea ei- sallittua, makeisia, jäätelöä, leivonnaisia jne. Ahdistuneena lähdin täydellä vatsalla juoksulenkille ja syöty ruoka joko nousi ylös tai ei noussut. Vaikka yli vuosikymmen on tuosta kulunut, tiedostan edelleen olevani altis niin tunnesyömiselle kuin hetkittäin hämärän rajalle hiipivälle ruokasuhteellekin. Vaikka diagnosoidut syömishäiriöt ovatkin harvemmassa, todella moni kamppailee tunnesyömisen, ristiriitaisen ruokasuhteen sekä on - off diettaamisen kanssa, jossa kuurit ovat pääosassa.

Syöminen aiheuttaa ajoittain ikäviä ja epämiellyttäviä tunteita niin monessa meistä, jopa siinä määrin, että se ainakin ajottain aiheutta mielialan laskua, ahdistusta tai koemme sen haittaavan elämäämme. Pitäisikö siis ruokailussa miettiä muitakin näkökulmia kuin ravintoarvot ja energian saanti? 

Tiedetään, että tunnesyömisen syyt ovat syvällä meissä, syöminen on ehkä keino paeta ikäviä tunteita, kuten yksinäisyyttä, pettymystä, surua tai vaikka tapa palkita itseään. Syöminen voi myös olla tapa esimerkiksi tyynnyttää ahdistunutta tai masentunutta mielialaa tai täyttää esimerkiksi yksinäisyyden ja tylsyyden tunnetta. Jos lähdetään työskentelemään tunnesyömisen parissa, ei lähdetä noudattamaan tiukkaa ateriasuunnitelmaa, jossa makro ja mikroravinteet ovat optimaalisessa suhteessa, vaan keskitytään tietoiseen syömiseen, säännölliseen ateriarytmiin ja sallivaan ruokavalioon, jossa kaikki kohtuudella on ok. Kuinka moni tiukala dieetillä tai sen jälkeen syödessään taas "kiellettynä" olleita kadottaa itsekontrollinsa ja syyttää itseään? Tästä myös syntyy valmis kierre itsensä rankaisuun ainakin ajatuksen tasolla. "Nyt en enää viikkoon syö kuin terveellistä ruokaa, lipsahduksen tullessa mopo karkaa taas ja antaa mennä vaan". Tämä on aika tyypillistä.

Pidän suomalaisia ruokasuosituksia hyvänä pohjana perusruokavaliolle ja lautasmallia hyvänä apukeinona, jos ongelmana on hahmottaa mitä on perusterveellinen ruokavalio ja mistä se koostuu. Esimerkiksi perus painonpudotuksessa tämä on pitkälle kestävämpi keino, kuin tiukat dieetit, jonka aikana paino putoaa reilusti, eikä mieli ja kroppa ehdi edes mukaan. 

Kuitenkin ruokailu on muutakin kuin makroravinteet ja vitamiinit. Ruokailu on yhdessä tekemistä, nauttimista, yhteisen pöudän ääreen kokoontumista. Se on makuja ja värejä. Ruokailua ei pidä ohjata säännöt ja pakotteet vaan hyväolo kaikilla elämän osa-alueilla.

Ihania ja rennompia hetkiä ruuan kanssa <3

Jenna

Fiksumutsi facebookissa